Riksapyöräily on mahdollisuus tuntea tuuli hiuksissa

Pyörällä kaiken ikää on Pyöräliiton ja Ikäinstituutin koordinoima
vapaaehtoistoiminnan muoto, jossa koulutetut pyöräluotsit vievät
riksapyörillä vanhuksia ajelulle niin virkistävään luontoon kuin kaupungin
ihmisvilinäänkin. Kansainvälisesti toiminta tunnetaan nimellä Cycling
Without Age, ja se on lähtöisin Kööpenhaminasta. Riksapyöriä ja
pyöräluotseja löytyy maailmanlaajuisesti 37 maasta. Riksapyöriä on
maailmalla yli 1 500, ja pyöräluotseja yli 10 000.

Sain tietää Ouluun rantautuvasta Pyörällä kaiken ikää -toiminnasta Oulun
polkupyöräilijät ry:n tiedotuksen kautta kesän 2017 tienoilla. Oulun seudun
Mäntykoti ry oli juuri hankkinut ikäihmisten kyyditsemiseen tarkoitetun
riksapyörän. Elämäntilanteeni oli tuolloin sopivan rauhallinen, ja
innostuin välittömästi uudenlaisesta toiminnasta, jossa pyöräilyyn yhdistyy
ruohonjuuritason toiminta osallisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta.
Ensimmäisen pyöräluotsikoulutuksen kouluttajana toimi Pyöräliiton räväkkä
projektipäällikkö Mira Kokko sekä pyöräilykoordinaattori Pekka Tahkola.
Rauhallinen elämäntilanteeni ei kestänyt kauan, sillä paria kuukautta
myöhemmin kalenterini räjähti viisilapsisen uusperheen muodostamisen myötä.

 

 

 

 

 

 

Oma taustani pyöräluotsina toimimiseen on erityisesti autottoman
perheenisän arkipyöräilyssä. Kuljetan omia lapsiani päiväkotiin ja
harrastuksiin kaksipyöräisellä laatikkopyörälläni, joka vaaleanpunaisine
kuomuineen on ilmeisesti varsin tuttu näky kaupunkimme kaduilla. Seuraan
aktiivisesti liikennehankkeita, ja pidän tärkeänä, että autopuolueiden
hallitsemassa kaupungissamme pidetään pyöräilyn ja kävelyn puolia.
Laadukkaat ja esteettömät kävely- ja pyöräilyväylät lisäävät kaupungissamme
tasa-arvoa ja osallisuutta, sillä myös lapset ja vanhukset voivat kulkea
niitä pitkin niin omatoimisesti kuin mahdollista. Elokuussa avattu
Linnanmaan Baanan ensimmäinen vaihe tuo kaupunkimme liikenneyhteyksiin
huikean parannuksen. Mahdollisesti myös Pakkahuoneenkadulle valmistuva
pyöräkatu tulee olemaan kehityksessä askel eteenpäin. Useissa
liikennehankkeissa kuitenkin vanhanaikaiset asenteet vaikuttavat
lopputulokseen, kuten vasta uusitun pohjoisen alikulun tapauksessa, jossa
kulkuväylä on kalliin remontin jälkeen tarpeettoman kapea ja mutkainen.

Vapaaehtoistoiminnassa minua puhuttelee vastavuoroisuuden ajatus: en ole
jalo hyväntekijä, joka armeliaasti antaa vähäosaisemmille liiastaan.
Jokaisella ihmisellä on jotain annettavaa toisille: lapsuuden iloa ja
ihmettelyä, nuoruuden intoa ja energiaa, vanhuuden tuomaa elämänviisautta
ja kokemusta. Kaikki mitä meillä on, on meillä lopulta vain lainassa. Miksi
en antaisi aikaani? Vapaaehtoistoiminnan kaikkien osapuolten elämää
rikastuttavat asiat eivät ole rahalla ostettavissa.

Mäntykodille hankittu pyörä nimettiin Tertuksi, ja sen käyttöönottoa
juhlittiin Elojuhlassa Tuiran kisakentällä loppukesästä 2017. Saman vuoden
syksyllä minulle tarjoutui tilaisuus osallistua pyöräkapteenikoulutukseen
Turussa. Koulutukseen osallistui myös kaksi Mäntykodin työntekijää.
Pyöräkapteenit ovat Pyörällä kaiken ikää -toiminnan paikallisia
vastuunkantajia, joiden tehtävänä on muun muassa uusien pyöräluotsien
kouluttaminen. Pyöräkapteenina olen kouluttanut uusia pyöräluotseja tähän
mennessä kahteen otteeseen. Koulutuksessa mieliaiheitani ovat niin pyörän
hallinta ja tekniset ratkaisut, liikennekulttuuri, liikenteessä toimiminen
kuin vapaaehtoistoimintaa ohjaavat arvotkin.

Päivätyössäni työskentelen lastentarhanopettajana, ja seuraan
mielenkiinnolla hankkeita, joissa eri ikäiset ihmiset saatetaan toimimaan
toistensa kanssa. Monista maista löytyy jo yhteisissä rakennuksissa
toimivia päiväkoteja ja palvelutaloja. Enimmäkseen yhteiskunta kuplautuu,
kun eri ikäryhmät ja sosiaaliluokat jne. eristäytyvät toisistaan niin
työelämässä kuin vapaa-ajallakin.

Kerron erään mieleenpainuvan kokemuksen eri viiteryhmien edustajien
kohtaamisesta. Olin perheeni kanssa ostanut talon yli 90-vuotiaalta
mieheltä, joka oli sotien jälkeen kolmekymppisenä rakentanut talon omin
käsin. Mies oli asunut itse rakentamassaan talossa kuusi vuosikymmentä, ja
muuttanut sotainvalidikotiin vasta kun talosta huolehtiminen ei enää omin
voimin onnistunut. Oli alkukesä, ja ensimmäiset kotimaiset mansikat olivat
tulleet torimyyntiin. Kävin kolmevuotiaan poikani kanssa ostamassa
mansikoita, ja lähdimme viemään mansikoita sotainvalidikotiin
Erkki-papalle, jolta olimme talon ostaneet. Poikani hihkaisi jo ulko-ovella
ensimmäiselle vastaan tulleelle asukille: ”Erkki-pappa! Me tuotiin sulle
mansikoita!” Lopulta löysimme oikeasti etsimämme henkilön, ja vietimmekin
pikaisen hetken sijaan unohtumattoman parituntisen muun muassa kalapaikkoja
kartasta katsoen. Sain muistoksi valokuvan pojastani istumassa Erkki-papan
sylissä.

Riksapyörätoiminnan käynnistyessä olin haaveillut, että voisin joskus ottaa
kyytiläiselle vieruskaveriksi omia lapsiani. Haave toteutui tänä kesänä,
kun lähdimme Hietasaaren-kierrokselle yhden Mäntykodin asukkaan sekä 2- ja
7-vuotiaiden poikieni kanssa. Hietasaaressa söimme marjoja pensaista ja
ajoimme riksalla esteettömälle Loistokarin luontolavalle nauttimaan
merenrannan luonnon tarjoamista aistikokemuksista. Hietasaaresta jatkoimme
matkaa Nallikarin kansainvälistä eleganssia huokuvalle rantabulevardille,
ja kävimmepä riksalla pyörähtämässä vesiskootterilaiturilla asti. Tätä en
suosittele kokeilemaan, ellei tasan tarkkaan tiedä, mitä on tekemässä.
Paluureitti kulki Nallikarin leirintäalueen poikki.

Riksapyörän käytössä rajana on vain mielikuvitus ja kyytiläisen
toimintakyky, joista erityisesti jälkimmäisen venyminen on kiinnostavaa
seurattavaa. Asukkaan toiveiden selvittäminen ja aistiminen on kuitenkin
toiminnan lähtökohta. Erikoisin paikka, jossa riksalla olen käynyt, on
tanssilava. Osaavissa käsissä Terttu-riksa taipuu kuitenkin tanssin
pyörteisiin siinä missä riksapyörää tanssivälineenä tunnetumpi
pyörätuolikin.

 

 

 

 

 

 

 

Pyörällä kaiken ikää -toimintaa on totuttu markkinoimaan matalan kynnyksen
toimintana, johon kuka tahansa voi kouluttautua. Tämä pitää paikkansa,
mutta on hyvä muistaa, että pyöräluotsina toimimisen vaatima osaaminen ei
tule itsestään. Se vaatii monien asioiden omakohtaista läpikäymistä, sekä
nöyrää harjoittelua ja harjaantumista niin kyytiläisten kohtaamisessa kuin
pyörän hallinnassa liikenteen keskellä. Sähköavustimen käytössä ei ole
syytä kitsastella. Kun pyörän polkeminen ei hengästytä liikaa, jää
kuljettajalle enemmän voimia jutustella kyytiläisten kanssa. Riksapyörällä
ei ole tarkoitus leikkiä sankaria, vaan turvallisuus on kaikki kaikessa ja
maltti valttia. Sähköavustimen ja ketjuvaihteiston käytön harjoittelu
palkitsee riksaluotsin. Leppoisassa hölkkävauhdissa maisemat vaihtuvat
sopivaan tahtiin, ja kaikki osapuolet ehtivät rauhassa kiinnittää huomiota
ympärillä tapahtuviin asioihin. Vanha sanonta, jonka mukaan matka on
tärkeämpi kuin päämäärä, pätee riksapyöräilyssäkin.

Olemalla osa Pyörällä kaiken ikää -liikettä olemme monien hyvien trendien
aallonharjalla. Vuonna 2012 Kööpenhaminasta liikkeelle lähtenyt asia on
levinnyt kuuden vuoden aikana jo moniin maailman kolkkiin, mutta vielä
monet odottavat omaa vuoroaan tuntea tuuli hiuksissaan.

Antti Kokko

Trapesti

Trapestin tiimi.