Pyörällä kaiken ikää on Pyöräliiton ja Ikäinstituutin koordinoima vapaaehtoistoiminnan muoto, jossa koulutetut pyöräluotsit vievät riksapyörillä vanhuksia ajelulle niin virkistävään luontoon kuin kaupungin ihmisvilinäänkin. Kansainvälisesti toiminta tunnetaan nimellä Cycling Without Age, ja se on lähtöisin Kööpenhaminasta. Riksapyöriä ja pyöräluotseja löytyy maailmanlaajuisesti 37 maasta. Riksapyöriä on maailmalla yli 1 500, ja pyöräluotseja yli 10 000.
Sain tietää Ouluun rantautuvasta Pyörällä kaiken ikää -toiminnasta Oulun polkupyöräilijät ry:n tiedotuksen kautta kesän 2017 tienoilla. Oulun seudun Mäntykoti ry oli juuri hankkinut ikäihmisten kyyditsemiseen tarkoitetun riksapyörän. Elämäntilanteeni oli tuolloin sopivan rauhallinen, ja innostuin välittömästi uudenlaisesta toiminnasta, jossa pyöräilyyn yhdistyy ruohonjuuritason toiminta osallisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta. Ensimmäisen pyöräluotsikoulutuksen kouluttajana toimi Pyöräliiton räväkkä projektipäällikkö Mira Kokko sekä pyöräilykoordinaattori Pekka Tahkola. Rauhallinen elämäntilanteeni ei kestänyt kauan, sillä paria kuukautta myöhemmin kalenterini räjähti viisilapsisen uusperheen muodostamisen myötä.
Oma taustani pyöräluotsina toimimiseen on erityisesti autottoman perheenisän arkipyöräilyssä. Kuljetan omia lapsiani päiväkotiin ja harrastuksiin kaksipyöräisellä laatikkopyörälläni, joka vaaleanpunaisine kuomuineen on ilmeisesti varsin tuttu näky kaupunkimme kaduilla. Seuraan aktiivisesti liikennehankkeita, ja pidän tärkeänä, että autopuolueiden hallitsemassa kaupungissamme pidetään pyöräilyn ja kävelyn puolia. Laadukkaat ja esteettömät kävely- ja pyöräilyväylät lisäävät kaupungissamme tasa-arvoa ja osallisuutta, sillä myös lapset ja vanhukset voivat kulkea niitä pitkin niin omatoimisesti kuin mahdollista. Elokuussa avattu Linnanmaan Baanan ensimmäinen vaihe tuo kaupunkimme liikenneyhteyksiin huikean parannuksen. Mahdollisesti myös Pakkahuoneenkadulle valmistuva pyöräkatu tulee olemaan kehityksessä askel eteenpäin. Useissa liikennehankkeissa kuitenkin vanhanaikaiset asenteet vaikuttavat lopputulokseen, kuten vasta uusitun pohjoisen alikulun tapauksessa, jossa kulkuväylä on kalliin remontin jälkeen tarpeettoman kapea ja mutkainen.
Vapaaehtoistoiminnassa minua puhuttelee vastavuoroisuuden ajatus: en ole jalo hyväntekijä, joka armeliaasti antaa vähäosaisemmille liiastaan. Jokaisella ihmisellä on jotain annettavaa toisille: lapsuuden iloa ja ihmettelyä, nuoruuden intoa ja energiaa, vanhuuden tuomaa elämänviisautta ja kokemusta. Kaikki mitä meillä on, on meillä lopulta vain lainassa. Miksi en antaisi aikaani? Vapaaehtoistoiminnan kaikkien osapuolten elämää rikastuttavat asiat eivät ole rahalla ostettavissa.
Mäntykodille hankittu pyörä nimettiin Tertuksi, ja sen käyttöönottoa juhlittiin Elojuhlassa Tuiran kisakentällä loppukesästä 2017. Saman vuoden syksyllä minulle tarjoutui tilaisuus osallistua pyöräkapteenikoulutukseen Turussa. Koulutukseen osallistui myös kaksi Mäntykodin työntekijää. Pyöräkapteenit ovat Pyörällä kaiken ikää -toiminnan paikallisia vastuunkantajia, joiden tehtävänä on muun muassa uusien pyöräluotsien kouluttaminen. Pyöräkapteenina olen kouluttanut uusia pyöräluotseja tähän mennessä kahteen otteeseen. Koulutuksessa mieliaiheitani ovat niin pyörän hallinta ja tekniset ratkaisut, liikennekulttuuri, liikenteessä toimiminen kuin vapaaehtoistoimintaa ohjaavat arvotkin.
Päivätyössäni työskentelen lastentarhanopettajana, ja seuraan mielenkiinnolla hankkeita, joissa eri ikäiset ihmiset saatetaan toimimaan toistensa kanssa. Monista maista löytyy jo yhteisissä rakennuksissa toimivia päiväkoteja ja palvelutaloja. Enimmäkseen yhteiskunta kuplautuu, kun eri ikäryhmät ja sosiaaliluokat jne. eristäytyvät toisistaan niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.
Kerron erään mieleenpainuvan kokemuksen eri viiteryhmien edustajien kohtaamisesta. Olin perheeni kanssa ostanut talon yli 90-vuotiaalta mieheltä, joka oli sotien jälkeen kolmekymppisenä rakentanut talon omin käsin. Mies oli asunut itse rakentamassaan talossa kuusi vuosikymmentä, ja muuttanut sotainvalidikotiin vasta kun talosta huolehtiminen ei enää omin voimin onnistunut. Oli alkukesä, ja ensimmäiset kotimaiset mansikat olivat tulleet torimyyntiin. Kävin kolmevuotiaan poikani kanssa ostamassa mansikoita, ja lähdimme viemään mansikoita sotainvalidikotiin Erkki-papalle, jolta olimme talon ostaneet. Poikani hihkaisi jo ulko-ovella ensimmäiselle vastaan tulleelle asukille: ”Erkki-pappa! Me tuotiin sulle mansikoita!” Lopulta löysimme oikeasti etsimämme henkilön, ja vietimmekin pikaisen hetken sijaan unohtumattoman parituntisen muun muassa kalapaikkoja kartasta katsoen. Sain muistoksi valokuvan pojastani istumassa Erkki-papan sylissä.
Riksapyörätoiminnan käynnistyessä olin haaveillut, että voisin joskus ottaa kyytiläiselle vieruskaveriksi omia lapsiani. Haave toteutui tänä kesänä, kun lähdimme Hietasaaren-kierrokselle yhden Mäntykodin asukkaan sekä 2- ja 7-vuotiaiden poikieni kanssa. Hietasaaressa söimme marjoja pensaista ja ajoimme riksalla esteettömälle Loistokarin luontolavalle nauttimaan merenrannan luonnon tarjoamista aistikokemuksista. Hietasaaresta jatkoimme matkaa Nallikarin kansainvälistä eleganssia huokuvalle rantabulevardille, ja kävimmepä riksalla pyörähtämässä vesiskootterilaiturilla asti. Tätä en suosittele kokeilemaan, ellei tasan tarkkaan tiedä, mitä on tekemässä. Paluureitti kulki Nallikarin leirintäalueen poikki.
Riksapyörän käytössä rajana on vain mielikuvitus ja kyytiläisen toimintakyky, joista erityisesti jälkimmäisen venyminen on kiinnostavaa seurattavaa. Asukkaan toiveiden selvittäminen ja aistiminen on kuitenkin toiminnan lähtökohta. Erikoisin paikka, jossa riksalla olen käynyt, on tanssilava. Osaavissa käsissä Terttu-riksa taipuu kuitenkin tanssin pyörteisiin siinä missä riksapyörää tanssivälineenä tunnetumpi pyörätuolikin.
Pyörällä kaiken ikää -toimintaa on totuttu markkinoimaan matalan kynnyksen toimintana, johon kuka tahansa voi kouluttautua. Tämä pitää paikkansa, mutta on hyvä muistaa, että pyöräluotsina toimimisen vaatima osaaminen ei tule itsestään. Se vaatii monien asioiden omakohtaista läpikäymistä, sekä nöyrää harjoittelua ja harjaantumista niin kyytiläisten kohtaamisessa kuin pyörän hallinnassa liikenteen keskellä. Sähköavustimen käytössä ei ole syytä kitsastella. Kun pyörän polkeminen ei hengästytä liikaa, jää kuljettajalle enemmän voimia jutustella kyytiläisten kanssa. Riksapyörällä ei ole tarkoitus leikkiä sankaria, vaan turvallisuus on kaikki kaikessa ja maltti valttia. Sähköavustimen ja ketjuvaihteiston käytön harjoittelu palkitsee riksaluotsin. Leppoisassa hölkkävauhdissa maisemat vaihtuvat sopivaan tahtiin, ja kaikki osapuolet ehtivät rauhassa kiinnittää huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin. Vanha sanonta, jonka mukaan matka on tärkeämpi kuin päämäärä, pätee riksapyöräilyssäkin.
Olemalla osa Pyörällä kaiken ikää -liikettä olemme monien hyvien trendien aallonharjalla. Vuonna 2012 Kööpenhaminasta liikkeelle lähtenyt asia on levinnyt kuuden vuoden aikana jo moniin maailman kolkkiin, mutta vielä monet odottavat omaa vuoroaan tuntea tuuli hiuksissaan.
